DICK BENGTSSON
1.6.–26.8.2018
Ruotsalaisen Dick Bengtssonin (1936–1989) maalaukset ovat kiehtoneet ja vaivanneet taideyleisöjä aina 1960-luvulta lähtien. Bengtsonilla oli pieni ihailijajoukko, mutta hänen taiteensa ”löydettiin” vasta vuonna 1983 Moderna Museetissa järjestetyn laajan näyttelyn myötä. Taiteilijana itseoppineelle Bengtssonille taide ei ensisijaisesti merkinnyt taitoa eikä erityisosaamista. Taiteilijana hän halusi olla ulkopuolinen ja tarkastella yhteiskuntaa etäältä; kotioloissa maalaaminen oli yritys olla sitä. Bengtsson ei halunnut nähdä taiteellista luomistyötä ammattina. Hänen mielestään taiteilijoiden tiivis osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään uhkasi sekä taiteilijan riippumattomuutta että kykyä kaiken kyseenalaistamiseen.

Kaikki Dick Bengtssonin maalaukset perustuvat olemassa oleviin kuviin, eivät vapaaseen mielikuvitukseen. Hän etsi kiinnostavia kuvia mm. hakuteoksista, lehdistä ja taidekirjoista ja jäljensi niitä lyijykynällä kuvan päälle asetetulle kuultopaperille. Tämän jälkeen hän suurensi kuvan lopulliseen kokoon. Bengtssonilla oli tapana turmella maalauksen pintaa, ikään kuin hän olisi halunnut välttää kaikkea perinteistä, kaunista ja valmista. Ennen kuin maalaus ehti kuivua, hän käsitteli pinnan kuumalla silitysraudalla.

Bengtssonin teoksia on tulkittu yhteiskuntakritiikin näkökulmasta. Tärvelty pinta ja epämääräisellä tavalla uhkaava tunnelma vievät ajatukset kansankodin pimeälle puolelle ja kyseenalaistamaan ulkoisen idyllin. Symbolit ja merkit olivat olennainen osa Bengtssonin kuvailmaisua. Eniten huomiota ja spekulaatiota on herättänyt hakaristi, joka esiintyy monissa teoksissa. Käyttämällä tätä ikivanhaa positiivisia merkityksiä sisältävää symbolia Bengtsson halusi kenties muistuttaa siitä, että ajan kuluminen vaikuttaa siihen, miten näemme asiat; hyvä voi muuttua äärimmäiseksi pahuudeksi. Toisaalta hakaristi pakottaa meidät pysähtymään teoksen äärelle ja todella keskittymään siihen. On myös mahdollista, että Bengtsson viittaa epämiellyttäviin ilmiöihin, kuten pahuuteen, jotka peittyvät yhteiskunnan silotellun ulkokuoren alle.

Dick Bengtsson on sanonut, että ”paljon tekemisistäni liittyy taiteeseen”. Hänen teoksissaan esiintyy usein taidehistoriallisia kuvalainoja. Niissä on viittauksia mm. Piet Mondrianin, Edward Hopperin, Wassily Kandinskyn ja Kazimir Malevitšin teoksiin. ”Minä en kuvaa todellisuutta suoraan”, taiteilija on myös todennut. Hänen huomionsa kohteena oli pikemminkin taiteen ilmaisukyky. Ajatus sopi erinomaisesti 1980- ja 1990-luvulla yleisesti vallinneeseen postmodernistiseen käsitykseen, jonka mukaan maalaustaiteen piti tutkia omaa ideologista ja esteettistä retoriikkaansa.

Bengtssonin taidetta nähdään nyt ensi kertaa Suomessa. Näyttelyä taustoittavat taiteilijan nimeä kantava, osittain suomennettu julkaisu sekä psykoanalyytikko Ilpo Lahden ja taiteilija Erika Adamssonin erikoisopastus 11.8. klo 13. Lisätiedot oheisohjelmasta kesän tapahtumista.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2018